Oma sänky paras sänky.

Ihan kiva olla kotona taas, vaikka arki alkoi saman tien. Luentoja luentojen perään, tenttikirjoja odottamassa ja oppimispäiväkirjaakin pitäisi kirjoittaa. Kaikkien kurssien alku on mennyt ohi, mutta eiköhän se tästä. Nyt kevät mennään ihan uudella motivaatiolla, koska loma oli sen verran rentouttava.

Elukoita ehti tulla ikävä matkan aikana, ja taisi niilläkin olla meitä ikävä, vaikkei ne heti sitä myöntäneetkään. Kaksi päivää on nyt kuitenkin kuunneltu pelkkää kehruuta. Ehkä parasta oli päästä tallille ja ponin selkään pitkän tauon jälkeen. Ei haitannut tuuli, pakkanen eikä lumipyry.

Reissu meni ihan nappiin, jos pieniä pöpöjä ei lasketa. Mulla oli pikaflunssa, ja Markon vatsapöpö alkaa olla voitettu.

Oli aika järkytys palata Suomeen, kun tänne oli tullut talvi sillä aikaa. Hyppäys jostain 30 asteen helteestä kymmenen asteen pakkaseen, huh. Nyt alkaa jo tottua siihenkin, ja täytyy sanoa, että mun mielestä luminen luonto täällä on kauniimpi kuin yksikään Thaimaan hiekkaranta. Makuja on tietty monia.

Matkalla tuli nähtyä ja koettua paljon, mutta kyllä Thaimaahan vielä pari reissua jaksaa tehdä. Ilmojen haltija jaksoi taas suosia meitä, ja koko kahden viikon aikana oli yksi sadepäivä - tai pikemminkin sadekuuro. Kuuro olikin sitten sitä luokkaa, että vettä oli nilkkoihin asti, passit ja lentoliput olivat vaarassa vettyä ja vaatteista sai puristaa vettä. Mutta Thaimaa kuivaa sen minkä kasteleekin.

Täytyy tästä lähteä yliopistolle taas ahertamaan.

Jonna.